Lähtöruudukon muoto

Lähtöruudukon muoto formula 1 -kilpailuissa on vaihdellut vuosien saatossa. Nykyään lähtöruudukko muodostuu kahdesta porrastetusta jonosta. Aikaisemmin autot ovat olleet ruudukossa paljon tiiviimmin.

Yksi tavallisimmista muodoista 1950- ja 1960-luvuilla oli niin sanottu 3-2-muoto, jossa eturivissä oli kolme autoa vierekkäin samalla tasalla. Seuraavassa rivissä oli kaksi autoa ja siitä eteenpäin kolme, kaksi, kolme, jne. Tällainen lähtöruudukko oli MM-sarjan ensimmäisessä kilpailussa Silverstonessa 1950 ja viimeisen kerran Zandvoortissa 1973.

Monzassa oli MM-sarjan alkuvuosina käytössä 4-4-muoto eli jokaisessa rivissä oli neljä autoa. Myöhemmin se muuttui 3-3:ksi ja edelleen 3-2:ksi. Muilla radoilla oli käytössä 4-3 ja 3-2.

Vuonna 1961 Monzassa käytettiin ensimmäistä kertaa MM-sarjassa 2-2-muotoa. Joka rivissä oli kaksi autoa. Jonot oli kuitenkin porrastettu niin, että autot eivät olleet suoraan edellä olevien takana, vaan hieman sivussa. Välillä Monzassakin palattiin 3-2-muotoon, mutta 1970 ja 1971 käytettiin porrastamatonta 2-2-ruudukkoa.

2-2-ruudukkoon siirryttiin lopullisesti kaudella 1974, ja siitä lähtien sitä on käytetty jokaisessa kilpailussa.